Kuinka kasvillisuus pitää kaupungit viileinä - kahden pääkaupungin tarina
Kesäpäivänä kaupungit voivat olla 5-10°C kuumempia kuin ympäröivä maaseutu. Tummat pinnat absorboivat auringonvaloa. Betoni varastoi lämpöä. Ilmastointilaitteet pumppaavat kuumaa ilmaa kaduille.
Tämä on kaupunkilämpösaareke-ilmiö - ja se pahenee kaupunkien kasvaessa ja kesien lämmetessä.
Satelliitin mittaama pintälämpötila Barcelonan kaupunkikeskustan yllä kesäiltapäivänä. Tarpeeksi kuuma polttamaan paljaat jalat.
Landsat-satelliiteissa on lämpöanturit, jotka mittaavat pintalämpötilaa. Siniset alueet ovat viileämpiä, punaiset kuumempia.
Vaihteluväli: 27°C - 52°C. Kaupunkikeskusta hehkuu punaisena.
Vaihteluväli: 11°C - 42°C. Enemmän sinistä, enemmän viheralueita näkyvillä.
Puut ja kasvit viilentävät kaupunkeja kahdella tavalla: varjo estää auringonvaloa, ja haihdunta vapauttaa vesihöyryä, joka absorboi lämpöä.
Yksi täysikasvuinen puu voi tarjota viilennystehon, joka vastaa 10 huoneen kokoista ilmastointilaitetta käynnissä 20 tuntia.
Kööpenhaminassa on lähes kolme kertaa enemmän kasvillisuustiheyttä kuin Barcelonassa - ja pintalämpötilat ovat keskimäärin 10°C viileämpiä.
Jokaisessa kaupungissa suhde pätee: kaupunginosissa, joissa on enemmän kasvillisuutta, on matalammat pintalämpötilat. Puistot ovat viileitä saarekkeita kuumuuden meressä.
Kyse ei ole vain mukavuudesta - äärimmäinen kuumuus tappaa enemmän ihmisiä kuin mikään muu sääilmiö. Vihreä infrastruktuuri pelastaa henkiä.
Puut katujen varrella tarjoavat varjoa ja viilennystä siellä missä ihmiset kävelevät.
Kasvillisuus katoilla vähentää rakennusten lämpötiloja ja valumia.
Puistot luovat viileitä vyöhykkeitä, jotka hyödyttävät ympäröiviä kaupunginosia.
Kun ilmastonmuutos voimistaa helleaaltoja, kaupunkikasvillisuudesta tulee kriittistä infrastruktuuria. Data näyttää mitkä kaupunginosat tarvitsevat vihreää investointia eniten.
